Tässä juttusarjassa päästämme äänen henkilökohtaiset avustajat.
Etsimme kesällä 2024 avustajia kertomaan omasta työstään. Millaista työ on? Miten he ovat päätyneet alalle?
Kuinka he kannustaisivat ihmisiä, jotka harkitsevat tälle alalle hakeutumista?
Näihin ja muihin kysymyksiin saamme vastauksia avustajatarinoista.
Töitä ja opintoja
Annika opiskelee sosiaalialaa, ja on hän tehnyt töitä henkilökohtaisena avustajana opintojensa ohessa noin
puolen vuoden ajan. ”Näin avoimen työpaikkailmoituksen, ja heti kiinnostuin. En vaan ollut aiemmin tehnyt
töitä vammaisten ihmisten kanssa, ja mietin kyllä paljon, osaanko toimia oikein.” Annika haki paikkaa,
pääsi haastatteluun, ja sai työn! ”Olin kyllä valtavan onnellinen ja tosi yllättynyt. Ilmeisesti se riitti, että olin aito,
oma itseni haastattelussa.” Koska työ on osa-aikatyötä, se sopii Annikan opiskelujen ohelle hyvin.
Annikka tekee samalla opinnäytetyötään. ”…vois tätä kyllä jatkaakin, vaikka ne opinnot sitten päättyykin”.
Uutta oppimassa
Annika tapaa työnantajaansa kolme kertaa viikossa, ja työajat ovat säännölliset. Annikan työhön kuuluu
esimerkiksi avustamista asioinnissa, kodin töissä, harrastuksissa sekä pesuissa.
”Työnantajani fyysinen toimintakyky on rajoittunut, ja hän tarvitsee minua jonkin verran muistin tueksi.
Muistuttelen vähän, mikä on se tuttu reitti kauppaan. Jos hän laittaa ruokaa tai leipoo, auttelen niiden
aineksien mittaamisessa sekä varmistan, ettei levyt jää päälle.”, Annika kertoo. ”Lisäksi käymme säännöllisesti
uimahallissa, ja siellä autan pukeutumisessa, pesuissa ja että se liikkuminen siellä hallin puolella on turvallista.
Joskus käymme myös keilaamassa. Teemme yhdessä kotitöitä. Työnantajani huolehtii tiskit ja imuroi, ja minä
pyyhin pölyt kaikista korkeammista paikoista.”
Annika kuvailee, että yhteistyö hänen ja työnantajansa välillä toimii hyvin. Työpäivät menevät hyväntuulisissa
merkeissä, ja naurua riittää. Toki he pystyvät puhumaan myös vakavimmista aiheista. ”Töihin on aina tosi
mukava mennä. Koen, että arvostetaan, ja se oma työ on tärkeää.”
Annika rohkaisee heitä, jotka eivät ole vielä tehneet alan töitä. ”Ehdottomasti hakemusta vireille!”
Annika kokee, että avustajan työssä oppii valtavasti ihan arkisista asioista, mutta myös ihmisten
kohtaamisesta, ja myös yhteiskuntamme epäkohdista. Annika kertoo, että esimerkiksi kaupassa
ihmiset saattavat puhua hänelle eikä hänen työnantajallensa. Tällaisiin tilanteisiin on kuitenkin
sovittuna yhteiset toimintatavat. ”Ammatillisuus on kaikin puolin tärkeä avustajan työssä” Annika summaa.
”Olen työnantajaani varten. Hän päättää, mitä tehdään ja miten asiat tehdään. Olen tosi iloinen, että uskalsin
hakea paikkaa omasta epävarmuudesta huolimatta.” Annikalle on tarjottu nykyisen työn lisäksi myös
sijaisuuksia palveluntuottajan kautta. ”Sijaisuuksien vastaanottamisessa olen vielä epävarma.
Ehkä jonain päivänä teen nykyisen työni ohessa myös keikkatyötä.
Olen ymmärtänyt, että avustajille on sitä tarvetta.”
